Sisältö
Amnesia: The Dark Descent mullisti videopelien kauhuelokuvan. Siinä oli voimakas tunnelma ja avuton päähenkilö, salaperäiset viholliset ja kauhistuttavat maisemat. Tarina oli sekä häiritsevää että valtuuttavaa, keskittyen oikeutetun synnin ja henkilökohtaisen lunastuksen aiheisiin sekä enemmän Lovecraftin ideoihin tuntemattomasta ja kauhusta.
Ensimmäisen pelin fanina olin odottanut Kone sika jo kauan ennen kuin se todellisuudessa ilmoitettiin. Tämän ymmärryksen myötä pidin odotukseni niin alhaisena kuin voin mennä sisään. Olin lukenut useita pelin spoilereita koskevia arvioita etukäteen, joten olin tietoinen joistakin tavallisista pelistä.
Ottaen huomioon nämä tiedot, olin todella vaikuttunut pelistä ... ennen kuin olin hyvin pettynyt. Erotan henkisesti pelin kolmeen osaan, joten on asianmukaista tarkastella sitä vastaavasti.
Toivottava alku
Peli alkaa muutamasta erottamattomasta, unenomaisesta kuvasta tummasta koneesta, häkkisängystä ja lapsen äänestä. Sitten pelaaja on vapaa tutkimaan rönsyilevän kartanon, jossa on ehdottomasti lineaarinen polku edistymiseen. Lukittuja ovia on paljon, mutta se ei ole toiminnallisesti erilainen Pimeä laskeutuminen ovien yleinen puute sen alkuvaiheessa.
Aivan mukava leviäminen sinne, Mandus.
Tämän pelin ja sen edeltäjän välillä on kaksi suurta mekaanista eroa. Ensinnäkin ei ole tinderboxeja. On joitakin sähkövaloja, joita pelaaja voi kytkeä päälle, mutta ne ovat tehokkaasti merkityksettömiä, ja pelaajan lamppu ei koskaan loppu. Toinen on edellisen pelin saniteettimekaanin täydellinen puute, josta keskustelen syvällisemmin myöhemmin.
Kone sika näyttää nopeasti sen juuret, luo kammottavan, ennustavan ilmapiirin, jossa varjoja hypätä ja hieno ääni ja valo. Etsimällä sulakkeita, jotka kytkevät kytkimet jatkamaan, epämääräisiä ja epämuodostuneita olentoja, jotka häpeävät vain näkymästä, ääniä ja muistoja, jotka tulevat esiin, kun uusia alueita löydetään ... Jo jonkin aikaa se tuntuu samalta kuin ensimmäinen Amnesia peli.
Vietin tämän ensimmäisen osan melko spooked, ihmettelen, jos ehkä annoin arviot olin lukenut hieman liikaa luottoa.
Kysyttävä Lähi
Pelin toinen osa alkaa minun silmissäni ensimmäistä kertaa, kun pelaaja kohtaa todellisen vihollisen. Nämä olentot häiritsevät aluksi, mutta saniteettimekaanin poistaminen tekee sen poissaolon erittäin selväksi näiden eläinten kanssa. Suuri eteneminen sikojen ohi edellyttää piiloutumista pimeässä ja odottamassa, että he menettävät menneisyytensä melko ennalta arvaamattomilla partiointireiteillä, ja tämä ei olisi mahdollista, jos pimeässä olo tappaisi pelaajan ajan myötä.
Mahdollisuus istua pimeässä ilman kuolemaa on hyväksyttävää. Ongelma on, että pelaaja voi myös katsella sikoja. Sikojen pitäminen näköpiirissä tarkoittaa, että he menettävät suuren osan hirviöiden mysteeristä ensimmäisessä pelissä. He eivät enää häiritse, kun pelit ovat nähneet tarpeeksi niistä, ja pian sen jälkeen, kun pelaaja on ensimmäisen kerran kohdannut yhden pelin, se menee alueelle, jossa et voi auttaa mutta katso, että monet niistä ovat lähellä turvallisuutta.
Ne näyttävät kohtalaisen häiritseviltä riippumatta, mutta eivät todellakaan poikkea useimmista kauhuista vihollisista. Tämä pelisegmentistä tulee yksinkertaisesti varkainpeli, jossa on muutamia todellisia kauhuelementtejä.
The Messy Finish
Lopulta kone palaa täydelliseen käyttökuntoon ja todellinen paska osuu tuulettimeen. Täällä on tulossa tarina, jonka peli uhrattiin niin paljon keskittymään, ja se oli osa peliä, joka jätti minut eniten pettyneeksi.
Ei tavallinen videopelitehdas.
Monet ovat puhuneet siitä, miten tarinan häiritseminen on, ja siinä käsitellään joitakin hyvin raskaita käsitteitä. Ihmiskunta, sota, kärsimys ja pituudet, joihin ihmiset menevät tekemään sitä, mitä he pitävät oikeassa, ovat kaikki käsiteltyjä Kone sika tekee niin useiden erittäin dramaattisten kohtausten kanssa. Ensimmäisenä ongelmana on, että todellinen tarina toimitetaan edelleen pääasiassa hajallaan olevien muistiinpanojen kautta, mikä tekee täysin mahdolliseksi päästä peliin ja jättää joitakin erittäin tärkeitä pisteitä.
Puhuminen tontista ...
Ilman mitään antamista juoni oli lopulta melko unohtumaton. Kyllä, se käsittelee joitakin vakavia kysymyksiä, mutta se lopulta tulee alas miehelle, joka yrittää pelastaa oman murskatun psyykensä löytääkseen lunastuksen menneisyyden synneistä. Itse pelin nimi viittaa joihinkin huolestuttavampiin ajatuksiin, mutta samanlaiset häiritsevät ajatukset voidaan kohdata lukemalla suurin osa kirjallisuudesta vuosisadan todellisesta vuorosta.
Epämiellyttävä päätelmä
Lopulta nautin pelaamisesta Kone sika. Se olisi kunnollinen kuin itsenäinen kauhun otsikko, vaikkakaan ei mikään venytys. Valitettavasti se ei ollut itsenäinen otsikko, vaan jätti sen perinnöksi, että se ei edes lähestynyt. Olen iloinen, että pelasin peliä, mutta se on lähes täysin unohtuva edeltäjänsä valossa.
Arvostelumme 6 Amnesia: Sikojen kone on ensinnäkin kunnollinen, mutta uhraa monet alkuperäisestä niin hämmästyttävät elementit tarinan vuoksi, joka ei yksinkertaisesti ole sen arvoista.